Puuneuvoksen tekemä keittiö

Eilinen Maalla-lehti yllätti iloisesti. Mieheni tekemä keittiö oli päässyt lehtijuttuun mukaan. Sain ihailla komeaa saareketta jo tekovaiheessa verstaalla :) Verstaan töitä voi kurkata osoitteessa Puuneuvos.fi

Esitelläänpäs nyt meidän omaa eli myöskin Puuneuvoksen tekemää keittiötä, kun se viimeisiä kynnysten maalauksia vaille on valmis.

Keittiön ikkunan edessä kasvoi kaksi valtavaa, vanhaa pihtakuusta, joiden pelkäsimme kaatuvan talon päälle. Puut kaadettiin ja sahattiin laudoiksi. Laudoista mieheni teki keittiön jyhkeän pöydän.Tuoleihin hän otti mallia isoisäni isän tekemästä tuolista.

Keittiön kaapisto sijaitsi remontin aikana neljässä eri kohdassa. Lattia avattiin osissa ja kaapit liikkuivat sen mukaan, missä oli lattiaa päällä käveltäväksi. Lähtökohdassa vanhat kaapit olivat tuolla takakulmassa ja nykyisessä kohdassa oli vessa. Vessan yhteydessä ollut suihku oli lahottanut lattian ja seinähirsiä. Välillä meillä oli peuranmentävä reikä seinässä ja pressuseinä puolessa välissä keittiötä.

Suuri keittiö jaettiin L-mutkalla, johon sain toivomani laatikoston. Tasoa on hyvä käyttää tarjoilupöytänä. Kaapit yltävät kolmeen metriin eli kattoon asti ja päällimmäisenä on korkeat lakilistat. Kaappien mitoituksessa soviteltiin kattiloita ja esimerkiksi mehumaijaa varten on oma hyllynsä tuolla jääkaapin päällä. Sinne ei tarvitse kuin kerran vuodessa kiivetä.

Syvyydeltään yläkaappeihin tarkoitetun, valkoisen ja kaappeihin integroitavan mikron etsiminen otti myöskin oman aikansa.

Vitsailin jossain vaiheessa mariskooli-kokoelmalleni tulevasta vitriinistä ja ajatus jäi ilmeisesti korvan taakse. Lyijylasi-ikkunoilla ja lasihyllyillä sekä vielä valoilla varustettu vitriini on skoolien koti.

Vanhanaikaisia posliinilaatikoita etsimme kauan ja mies ne lopulta löysi sisustusliikkeen nettikaupasta. Ovien ja laatikoiden vetimet ovat myöskin posliinia.

Allaskaapiston seinällä oli kiintokaappeja ja vanha jääkaappi ties miltä vuosikymmeneltä. Ovi johti ennen toiseen eteiseen, nyt sieltä löytyy wc. Leivinuuni oli punatiiltä ja sen rinnalla oli tyypillinen, peltikuorinen puuhella. Se kannettiin ikkunasta ulos ja mieheni muurasi tilalle telineen Högforssin valurautahellalle. Hella oli ostohetkellä yltympäri ruosteessa. Maatalousliikkeestä saa sitruunahappoa, johon upotettuna hella likosi ja simsalapim, ruoste oli poissa. Käsittelin hellan lisäksi patamustalla. Mahtava ruuanlaittoväline, jolla saa keittiöön nopeasti lämpöä kylminä pakkaspäivinä.

Kotimme on täynnä vanhoja yksityiskohtia, joita rakastan. Oranssit hellankoukut putsasin maalista ja maalasin ferrexillä vasta kuukausi sitten. Pieniä asioita kerrallaan, mutta pikkuhiljaa alkaa tulla valmista.