Tein saunamökin viereen syntyneen sydänkukkamaan keskellä olevan kiven toisen puolen valmiiksi ja uudet valeunikot pääsivät muhevaan multaan. Kiven päällä vielä muutama vuosi sitten kasvaneet kuusi ja koivu olivat jättäneet kantonsa kiven päälle, enkä saanut niitä revittyä pois. Olkoot siinä sitten, eiköhän ne joskus lahoa. Kylvin kuusenkannon onkaloihin arovuokon siemeniä, joiden esikasvatus ei tänä vuonna tuottanut tulosta. Ehkäpä ne havahtuvat eloon ulko-olosuhteissa. Koivunkannon koloihin laitoin pienen, keltaisen unikon pikkiriikkisiä taimia ja samaisia siemeniä ripottelin vielä kiven päällä olevaan koloon. Kukkamaan oikeaa reunaa kiertämään istutin vielä kaunokaisen taimia ja takakulmaan kesäkukkasekoitusta. Tähän kukkapenkkiin on siis odotettavissa paljon kukkia, toivon, toivon, toivon.
Jotakin suojaavaa perennaa sinivaleunikot istutusohjeen mukaan vielä kaipaisivat. Tämän vuoden kukinnot pitäisi myöskin leikata, jotta talviherkät juuret voimistuisivat. En kyllä millään raaskisi, jos näihin nuppuja tulee! Jos leikkaisi vaikka joka toisen...
Oikealla siis särkyneet sydämet ja vasemmalla uudet sinivaleunikot. Kukkamaa näyttää sydämeltä myös täältä katsottuna!
Oi Sinivaleunikkopenkistäsi tulee varmastikin hurmaava. Meillä sinivaleunikko töröttää yksinään rinteessä ison männyn alla eikä sillä ole yhtään suojaavaa perennaa kaverina ja hyvin on pärjännyt. Oikein nautinnollista juhannusta Sinulle
VastaaPoistaIstutusohjeet pelottelevat viimeisen päälle talvesta ja kosteudesta ja suojaisuudesta ja auringosta... Haasteellisin perennamme, luki jossain. Hyvä tietää, että saattaa selvitä =) Ihanaa juhannusta myös Sinulle!
Poista