sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hirsikehikko käyttöön kasvimaaksi

Meidän kaivon päältä poistettiin viime kesänä jonkun edellisen asukkaan rakentama hirsimökki. Rytäkässä katto hajosi, mutta pyysin, että seinähirret säilytettäisiin.


Kuva on otettu neljä vuotta sitten ja tässä näkyy punainen kaivonkansitalo. Ei ole näin tuuheaa enää tällä kohtaa...

Kokosin kehikon muutama viikko sitten uudelleen kasvimaalle johtavan polun päähän.



Hirret oli merkattu, mutta miesten ja naisten logiikka ei ole ihan samanlainen. Numeroita oli yksi, kaksi ja kolme, joten kasasin ne omiin kasoihin ja koitin keksiä kirjainten merkityksen. Aasta eteenpäin, mutta kulmittain ja kerroksittain tai jotakin. Katsoin lopulta punaisen maalin maalausjäljistä oikean järjestyksen.


Levitimme nurmikolle kaksi muovikassillista sanomalehtiä kehikon kokoiselle alalle.


Kehikkoon tuli kolme kerrosta.




 Lehtien päälle laitoin oksia ja useamman kottikärryllisen keskeneräistä lehtikompostiainesta. Samalla tuli tyhjennettyä toinen komposteista lähes kokonaan. Kätevää ja hyödyllistä.


Kuusi säkillistä pussimultaa ylimmäiseksi kerrokseksi.


Reunalla on helppo istuskella ja levätä.


Istutimme kehikkoon vesimelonin, avomaankurkun ja pikkukurpitsan taimia.

Kurpitsansiemenet keräsin viime vuonna hyvän sadon antaneesta Baby Bear lajikkeesta (cucurpita pepo Baby Bear) ja ne tekivät komeat taimet tänäkin vuonna. Avomaankurkku on Hokus ( cucumis sativus Hokus). Vesimelonia en ole koskaan kasvattanut, mutta olisihan tästä hauska saada satoa. Lajike on Sugar Baby (citrullus lanatus Sugar Baby). Kaikki saavat rönsyillä reunojen yli kiitos, jotta kehikko vain pilkistelee välistä.

Jos nämä kaikki viihtyvät, ahdasta tulee! Istutimme kulmiin vielä isoköynnöskrassin siemeniä, joiden toivon valuvan reunojen yli kaikkien muiden tavoin. Siemenpussin ohjeessa sanottiin krassin tekevän pelkkiä lehtiä liian ravinteikkaassa maassa, joten voipi olla kukkaloisto aika vähäinen tässä kompostialustaisessa penkissä. Koitetaan nyt kuitenkin!


torstai 21. toukokuuta 2015

Uusi kukkamaa

Pihasaunan nurkalle tulee lämminvesivaraaja ja minun toivottiin istuttavan sen eteen jotakin, joka peittäisi tulevan pömpelin. Korkea tuija olisi ikivihreä ja toimii tehtävässään ympäri vuoden. Saunaa remppaava mieheni halusi vielä tuijan aika kauas seinästä, jotta sillä on tilaa kasvaa.

Ajatus laukkasi samantien uuden kukkamaan perustamiseen. Jos teen tähän tällaisen kaaren, saan penkin jatkumaan lammen rantaan ja voin laittaa sinne iriksiä, joista aivan hirmuisesti tykkään.

Pääkasvit tuli tilattua ja posti toi hassun mallisia laatikoita. Tytärkin alkaa jo oppia, koska kurkatessaan pahvilaatikon ilmareiästä, hän tokaisi, että näyttää ihan tuijalta. Ja sitähän se oli.


Laatikossa oli myös iriksiä, kuunliljoja ja puuliljoja. Toinen laatikko piti sisällään magnolian ja taaskin kaupanpäällisinä puuliljoja.

Kiikutimme mullat ja tykötarpeet saunan nurkalle ja aloimme hahmotella kukkapenkin reunoja. Ja nyt täytyy kiittää sadetta! Ensimmäiset lapion iskut kimmahtivat savisesta pinnasta takaisin ja kun vihdoin sain palan irti, ei tarvinnut miettiä mitä maalajia tässä kohtaa on. Aivan pelkkää savea. Kaivuri vielä varmuuden vuoksi tasoitteli ja junttasi rinnettä siistiksi. Sade oli pitänyt pinnan sen verran pehmeä, että sain maata kaivettua. Lapset viihtyivät saven parissa hienosti ja tekivät kivoja savieläimiä... Minä taas manasin mielessäni huonoa tuuriani.


Puhdasta savea.


Innolla uuteen projektiin! Tähän tulee kukkamaa.

Möyhensin väkisin penkin muodon saven joukkoon ja keksin jättää keskellä polun, joka hieman vähentäisi kaivuu-urakkaani. Polku ei katekankaita kaipaisi, sen verran on jämäkkä pohja. Lapsityövoima kantoi polulle hiekkapeitteen.


 

Ajattelin sekoittavani maahan säkkimultaa, mutta totesin lopulta, että savi on kaivettava pois. Tekeillä on siis saviastia, jota olen täyttänyt uudella mullalla osissa. Kasvit on saatava maahan ja takaosan kaivuu jatkuu huomenna, jos sää sallii.



Magnolian istutin rohkeasti rannan lähelle. Olisi hienoa nähdä puun kukkien heijastuvan vedestä. Paikka on lämmin ja kolmelta suunnalta suojainen. Neljänneltä puolelta viiltääkin sitten sellaiset peltoviimat, että puista tuppaa katkeilemaan oksia. Katsotaan miten ihanaisen käy. Tuo hirveä, vihreä verkko oli pakko laittaa ympärille, jotta peurat eivät sitä heti syö. Ruma, mutta minkäs teet.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Pihalla kukkii nyt esimerkiksi...

Bongasin eilen tuttavan kirpputorilta esikkoja ja olihan niitä ostettava, kun alle euron per kappale sai. Pääsivät toisten esikkojeni joukkoon viime vuonna tehtyyn kivipenkereen kukkamaahan.

Väreinä olivat sinertävän lila, valkokirjava punalila ja pinkki. Tarkempaa nimeä ei ollut merkittynä. Täytynee etsiä.



Viime vuonna siirsin kotoa Raumalta oranssia ja keltaista kevätesikkoa.



Nämä kaksi nahkealehtistä pihaesikkoa ovat myös tämän kevään hankintoja.



Viime vuonna ostetut tähkäesikot ovat hävinneet, mutta elän vielä toivossa, että ne jostain putkahtavat pinnalle. Kuva viime vuodelta.


Palloesikko näytti näin komealta jo kaksi viikkoa sitten, mutta nyt siitä on jäljellä enää lehden tynkiä. Peuran jälkiä löytyi vierestä. grrrr.


Samassa kukkapenkissä ensimmäiset lemmikit kurkistelevat aurinkoon. Tämä vaaleanpunainen pitää sylissään vesipisaraa.


Luulin tätä rentoakankaaliksi, kun perkasin viime vuonna lapsuudenkodin pihapolkua ja istutin sen omalle pihalle. Eipä taida olla. Eikös kukinnon pitäisi olla tähkämäisempi ja lehtikin on erilainen? Mikä lie rikkaruoho, mutta kaunis on ja hyvin viihtyy!


Päiväkausia nuokkuneet tarhakylmänkukat huomasit auringon ja availivat nuppujaan. Nämä ovat niin pörröisiä!





Tänään satoi ja paistoi vuorotellen, mutta olimme sinnikkäästi ulkona. Esikoiden lisäksi istutimme kaksi ihmepensaan pistokasta



 ja kaivoimme heinäseipäät asentoon maasta puskevien humalien tueksi.



 Ja pellolla levitettiin samaan aikaan hiukan lannoitetta, jak.



Kimalainen oli löytänyt kukkivan vaahteran alta helmililjat.



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Maisema muuttuu

Haravoimme terijoensalavien tiputtamaa oksasilppua nurmikolta, kun mieheni soitti ilmoittaakseen maiseman muuttuvan. Peltoja heinällä viljellyt lehmämies oli pirauttanut ja kysynyt kynnetäänkö meidän heinämaan kulma samalla, kun hän hoitelee omansa. Rajapyykki on keskellä peltoa ja alue on pidetty yhtenäisenä. Kynnä vaan, mies oli vastannut.

Eu:n määräyksen mukaan heinämaata ei saa enää pitää heinällä tiettyä ajanjaksoa pidempää tai siitä tulee ikuisiksi ajoiksi heinämaa. Monikaan ei halua mailleen yhden viljelyn leimaa.

Naapuri pörähti hetken kuluttua pellon kulmaan ja pudisteli päätään. On tämä ihme hommaa. Ruiskun siivekkeet esille ja töihin. Kauniisti vihertävä heinäpelto myrkytetään. Mietin itsekseni, että mistäköhän heidän lehmänsä nyt saavat ruokansa. Ostamalla vissiin...




Oli muuten ainut aurinkoinen päivä pitkään aikaan ja painuimme sitten sisälle, jottei tullut hengiteltyä ilmassa leijuvaa myrkkyä.

ps. Pahvilaatikossa on kotoa jemmattuja kukkaruukkuja, josta olen ajatellut rakentaa kukkapylväitä. Katsotaan mitä siitä tulee.





maanantai 11. toukokuuta 2015

Taimia siellä taimia täällä

Keittiön tuplat eli sisäpuolen ikkunanpokat ovat korjauksessa ja kappas, leveälle "ikkunalaudalle" mahtuu taimia. Kasvihuoneunelman täyttymistä odotellessa tämä saa kelvata.




Tein potit sanomalehtisuikaleista pyöräyttämällä 1:8 sivua kermavaahtopursottimen sisuksen ympärille ja taittelemalla pohjan alle. Potteja mahtuu yhteen muoviastiaan kaksikymmentä ja suuria siemeniä on kussakin rullassa yksi, pieniä useampi. Nopeasti laskettuna kasvamassa on noin kaksi ja puoli sataa tainta. Kaikki eivät mahdu ikkunalle, joten ne saavat aloitella kasvuaan puuhellan päällä leivinuunin lämmössä.

Nimilaput on leikattu muovisista kansion välilehdistä, joita sain pahvilaatikollisen paperittomaan aikaan siirtyneestä yrityksestä. Jämäkkää, mutta kuitenkin helposti leikattavaa muovia.



Avomaakurkuilla on komeimmat lehdet ja maissilla taasen korkeimmat. 


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

torstai 7. toukokuuta 2015

Pihan muokkausta osa 2

Kaivuri pörisi viime viikolla jälleen pihaan. Tonttimme läpi kulkeva tie jakaa alueen sopivasti verstaan ja talon puoleen. Talon puolen viimeinen pöheikköalue saisi nyt lähteä ja muuttua vadelma-leppä-seljapusikosta nurmikoksi.  Nurmikkoaluetta pellon puolelta rajaavaa ojaa oli myös tarkoitus ruopata ja toista päätä leventää pieneksi lammeksi. Operaation jälkeen piha rajautuisi pohjoisessa tiehen, idässä kuivurin rinteeseen, etelässä pelto-ojaan ja lännessä pihahalliin ja peltoon. Siisti paketti siis :)

Aloitimme keväturakan maaliskuun kuulaana aamuna rannan perkauksella. Mieheni katkoi puut raivurilla ja minä lastasin tooodella monta kuormaa risukkoa peräkärryillä pois kuljetettavaksi. Vesi oli vielä jäässä, joten oksia oli aamusella turvallista kerätä jään päältä.

Näkymä pellolta ensimmäisten kuusien kaadon jälkeen.



Iltapäivällä näytti tältä. Meille oli syntynyt ranta! Ja minulla oli hirveä hiki.......


Päätimme, että kaivuri tulisi keväämmällä puhdistamaan kannot pois ja samalla ruoppaamaan leväisen ojan siistiksi.


Kevät tuli hitaasti ja projekti laajeni. Merkin kohdalla tulisi olemaan uusi vesiraja ja meillä olisi pihalampi :)


Vasemmalla näkyy tie ja edessä rytöpusikkopöheikkökivikko, joka olisi tarkoitus muuntaa nurmikoksi. Nappasin tämän kuvan huhtikuun alussa aamuseitsemältä, kun odotin jäätävässä viimassa lasten kanssa rekan tuovan tasoitushiekkaa nurmea varten. Ja tulihan se rekka sieltä. Pikkumiestä hiukan jännäsi, miten kippaus sujuu :)



Kaivuri saapui seuraavana päivänä. Maata vietiin rannasta traktorikärrykaupalla ja kannot rapsahtelivat siististi pois. Valtavia kiviä siiryi kiviaidan jatkoksi. Mutta sitten tuli tämän mahtivekottimen raja vastaan. Valtava maakivi, joka ei liikkunut mihinkään. Ja juuri keskellä pihalammen paikkaa. Ehdotin kiven jättämistä saareksi ja sain kuulla, että on kyllä aika kivistä tämä maa. Iltakin jo painoi päälle.



Kuvassa tämän urakan ihanin kohta :) Kaivuri nostaa kauhakaupalla vettä murikan päälle pestäkseen soran ja saven pois, ihana kaivurimies! Juu tiedän, taidan olla jonkin verran kaheli:)


Hiippailin myöhemmin pihalla ja hypin tasajalkaa toisen esille tulleen jättikiven päällä. Voisikohan olla...


Seuraava päivä teki pihastamme mutaliejua. Kaivurinkin täytyi pitää vapaapäivä. Oja oli saanut uuden muodon ja hiekkakasat odottivat levitystä. Me pihan ihmettelijät olimme aivan järkyttävässä mudassa! Liukasta, märkää, tarttuvaa mutaa ja kaksi alle kouluikäistä lasta on yhtäkuin kuravaatteet ulko- ja sisäpuolelta pesukonekelvottomassa kunnossa. Jätin vaatteet, mukaanlukien sukat, joita suojanneet saappaat jäivät askeleen jälkeen upottavassa mudassa. ulos sateeseen likoamaan.



Aurinko palasi seuraavana päivänä ja vastaus olettamukseen - Olihan se! kysyin varovasti, että jos en saanutkaan pihalampea, niin voisikohan tämä olla kalliota. Niin, että tästä kaivettaisiin lisää? Mihin tämä maa laitetaan? Niiiiin, silmäripsien räpsyttelyä, eikös tuossa mäntyjen juuressa ole hiukan kuoppaa, jos vaikka siihen saisi nosteltua maata? Ja kaivurimies kaivoi. Ei tullut lampea, mutta rantakallio tuli. Aivan ihanaa!

Ja nyt tarvitaan todella paljon kosteikkokasveja, kivikkokasveja, ehkä joku köynnös kivelle kiipeämään. Tilasin jo aiemmin keväällä kurjenmiekkoja, liljoja, kuunliljoja ja muutaman tuijan ulkosaunan kulmalle ja rannan jyrkimmille kohdille, mutta tämä menee nyt ihan uusiin sfääreihin. Harmi :)


Vintin päätyikkunasta näkymä näyttää tältä.