Haravoimme terijoensalavien tiputtamaa oksasilppua nurmikolta, kun mieheni soitti ilmoittaakseen maiseman muuttuvan. Peltoja heinällä viljellyt lehmämies oli pirauttanut ja kysynyt kynnetäänkö meidän heinämaan kulma samalla, kun hän hoitelee omansa. Rajapyykki on keskellä peltoa ja alue on pidetty yhtenäisenä. Kynnä vaan, mies oli vastannut.
Eu:n määräyksen mukaan heinämaata ei saa enää pitää heinällä tiettyä ajanjaksoa pidempää tai siitä tulee ikuisiksi ajoiksi heinämaa. Monikaan ei halua mailleen yhden viljelyn leimaa.
Naapuri pörähti hetken kuluttua pellon kulmaan ja pudisteli päätään. On tämä ihme hommaa. Ruiskun siivekkeet esille ja töihin. Kauniisti vihertävä heinäpelto myrkytetään. Mietin itsekseni, että mistäköhän heidän lehmänsä nyt saavat ruokansa. Ostamalla vissiin...
Oli muuten ainut aurinkoinen päivä pitkään aikaan ja painuimme sitten sisälle, jottei tullut hengiteltyä ilmassa leijuvaa myrkkyä.
ps. Pahvilaatikossa on kotoa jemmattuja kukkaruukkuja, josta olen ajatellut rakentaa kukkapylväitä. Katsotaan mitä siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti