lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesän ensimmäistä satoa

Kasvimaalle on alkanut ilmestyä suoriin riveihin pieniä vihreitä tiittuja sinne tänne. Kylvökset ovat siis onnistuneet, jee! Ensimmäisen sadon tänä vuonna antaa tietysti raparperi, joita pihalla rehottaa ja ryöpsähtelee useita tuuheita ryppäitä. Näistä me teimme raparperipiirakan ja kiisseliä. Oman pihan sadosta syntyy aina hyvää :)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kasvitieteellinen puutarha

Sinä aikana, kun viime vuonna neljän kukkasen voimin kukkinut vanha omenapuu oli puhjennut kukkaan tuhansin kukkasin, me vietimme viikonloppulomaa Helsingissä.



Olimme liikkeellä ilman aikatauluja ja pyörimme kaupungilla turistimielellä. Söin ensimmäisen virallisen brunssini, shoppailimme, kuuntelimme Esplanadin konserttia, istuskelimme Kaivopuiston rannan kahvilassa, poikkesimme katsomaan Tove Janssonin näyttelyä Ateneumiin ja pääsin käymään Helsingin yliopiston Kasvitieteelliseen puutarhaan.
 

Kasvihuoneet olivat hulppeita!


Lienevätkö koristekirsikoita, mutta upeasti joka tapauksessa kukkivat.



Pioneita oli monen metrin seinämä ja ainoastaan tämä oli ehtinyt jo kukkaan. Varmasti mahtava näky muutaman viikon päästä.



Kasvihuoneen oven ympärillä oli mahtava köynnös nimeltään sinisade. Kukka muistuttaa alaspäin roikkuvaa lupiinia. Tällainen pääsee haavelistalle!





Rautatieomepuita lammen rannassa.


Puutarhassa oli useita vesialtaita, joista yhdestä bongasin hyvän idean vesikasveille. Kuvassa vedessä on laakea ruukku multa-altaana, mutta yhtä lailla käytössä voisi olla kaivonrengas. Niitä lojuu tuolla meidän tontin laitamilla. Kottikärryt siis esiin ja raahaamaan.

 

Autonrengas puhkesi paluumatkalla, mutta eipä tuo haitannut. Oli niin mahtava sää ja onnistunut viikonloppu takana. Niin, ja mitä tekee nainen, kun autosta puhkeaa rengas? Ottaa valokuvan :)

perjantai 23. toukokuuta 2014

Haaveissa puutarhakäytävä ja kaariportti

Olen ottanut itselleni koko kesän urakan yhden puutarhaunelman toteuttamiseksi. Eräs huokauksia herättävien puutarhojen ihana piirre ovat käyskentelemään houkuttelevat käytävät ja muut kiveykset ja sellaisen aion kaivaa tänä vuonna talomme pihapiiriin. Tällaisia kuvia poimin tunnelmasta, jota tavoittelen... Kuvat eivät siis ole meidän pihaltamme, vielä :)










Aloitin aikaisin keväällä uuden keittiöpuutarhan vieressä olevan pusikon perkaamisen irto-oksista, pujoista ja seljapensaista kauniin, kivetyn puutarhakäytävän mielikuva voimanani. Nyt olen päässyt kuokan ja lapion avustamana vaiheeseen, jossa polku on hahmotettavissa ja johtaa kaariportin ali ryytimaan reunalle.


Suuret kivet etualalla eivät irtoa käsivoimin, joten ne saavat jäädä osaksi polkua. Polun aihio on 80 cm leveä ja kuutisen metriä pitkä. Heti kivien jälkeen vasemmalle tein pienen pistohaaran ojan penkassa olevan suuren kiven luo.

Kaariportin verhouskin sai kipinän, kun olin lasten kanssa tällä viikolla siskoni luona ja teimme tutkimusretkiä heidän uuden pihansa kasvimaailmaan. Seinänvierustan lämpimässä oli heräilemässä kärhö ja sen runsaista versoista innostuneena poikkesin kotimatkalla puutarhamyymälään ja hankin kaksi kärhöä. Kaivoin vielä yömyöhällä kaariportin ulkopuolelle kaksi syvää istutuskuoppaa ja reunustin kuopat hiekkakerroksella, jonka päälle asettelin punertavia betonilaattoja. Täytin kuopat ohjeiden mukaisesti ravinteikkaalla, uudella mullalla kuitenkin siten, että itse juuripaakulle tein pesän laihasta hiekkaseoksesta. Taimien juureen tuli pelkkää hiekkaa pitämään juurenniskan terveenä. Eräässä ohjeessa sanottiin myös kärhöjen pitävän valosta, mutta alaosan tulisi olla varjossa. Varjon luomiseksi kehotettiin istuttamaan kesäkukkia tai vaikka tuoksuhernettä. Laitoin jälkimmäisiä, koska niitä oli jo sopivasti hankittuna.

Etelänpuoleisessa laatikossa on aikaisin kukkiva violetti alppikärhö ja oikeanpuoleisessa heinä-syyskuussa kukkiva, vaaleanpunainen jalokärhö Piilu.
 

perjantai 16. toukokuuta 2014

Valmis aita







Olen aivan hämmentynyt. Tarkoitus oli saada kannot pois, tasoittaa pinta ja siirtää kivet pihan reunaan. Kaivurinohjaimissa ollut kuljettaja osasi työnsä. Hän teki näin upean aidan sen suuremmin kiviä pyörittelemättä tai kääntelemättä. Kivi tipahti lähes joka kerta suoraan paikalleen. Kiitos!

Nyt minä toivon rankkasadetta ja vihmovaa tuulta joka puhdistaisi kivet. Tai sitten vain otan kylähullun maineen harteilleni ja harjan käteen ja alan harjata ja kuurata.

Toinen kylähullu ideani. Jos meillä joskus on joku tapahtuma tai näyttely, nostan aidan päälle värikkäitä tuoleja. Tasainen, leveä kivipinta suorastaan vaatii pääsyä näyttelykorokkeeksi!

torstai 15. toukokuuta 2014

Puutarhurointia järeästi

Meidän pihalle rullasi tänään oranssi pitkäkaula ja tuolla se nyt kurottelee ja tönkii pihamaata. Tienvarresta kaadettiin muutama vuosi sitten suuria, vanhoja kuusia ja kannot saivat viimein lähteä. Pihan samasssa reunassa on nurmikon ja pusikoiden kätköissä paljon isoja ja pieniä kiviä ja mieheni ehdotti, että niitä voisi samalla laittaa tienreunaan aidaksi. Erimielisiä olimme vain siitä käytetäänkö kaikkia kiviä vaiko ainoastaan isoja. Ei ole varmaan vaikea arvata, kumpi halusi työläämmän vaihtoehdon eli vanhanaikaisen kiviaidan pikkukivineen kaikkineen. Kuvassa näkyvä töppäre on siis kiveä, kantoa, vadelmaa ja pujoa. Vasemmalla on tie, oikealla nurmikkoa ja talo.




Tästä lähti kanto ja vielä pitäisi hieman perata...


tiistai 13. toukokuuta 2014

Nyt idätetään!

Huonekaluasetelmista viis, nyt idätetään! Salaattia, basilikaa ja kurpitsoita valohoidossa.


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Voi peura...

Ostin syksyllä ihanan sekoituksen sipulikukkia ja jännäsin talven ja kevään säästyvätkö sipulit myyrien tuhotöiltä. Ehkäpä narsissit tekivät tehtävänsä ja kasvien onneksi myyrät tekivät reittinsä muutaman metrin päähän ja uusi kukkapenkki sai olla rauhassa.

Kurttureunaisiin tulppaaneihin tuli pulleat nuput, joita kerkesin päivän ihailla. Yhtenä aamuna keittiön verhoja avatessani totesin tulppaanien olevan mennyttä. Varret, lehdet ja nuput oli syöty ja sipulit nostettu pinnalle. Sarvipäinen valkohäntäpirulainen se taas oli lompsinut pihalla.


Syökää oksat pensaista, omenat puista, alppiruusujen nuput, kakkikaa piha täyteen ja survokaa sorkilla pihalle mutapolkuja, mutta jättäkää uudet istutukset rauhaan! Ärrrsyttävää.

Ja parin päivän päästä jänis viimeisteli kukkamaan ja söi vieressä olleet helmililjat ja tavalliset tulppaanit. Olenko kukkien vai eläinten ystävä? Molempia ei ilmeisesti voi olla.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Orvokit

Orvokit ovat jo kuukauden sinnitelleet ulkona pakkasöistä huolimatta... Kaverina patjarikkoa, joka sekin jo kukkii kauniisti.