tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kultaranta ja Fiskars

Kävimme loppuviikolla minilomalla lounaisessa Suomessa ja suuntasimme Naantaliin ja Fiskarsiin.

Yövyimme Naantalin kylpylässä, jonka pihalla oli hulppean kokoiset kukkaruukut. Keskellä kasvaa siis pieni puu ja reunoilla on pensaita.


Naantalissa toivoin pääseväni Kultarantaan järjestettävälle puutarhakierrokselle. Tunnin kestävään, opastettuun kierrokseen lähti bussikyyti kylpylän oven edestä. Taivaalla vaelsi raskaita sadepilviä ja tuuli oli navakkaa, mutta sateenvarjoja ei tarvinnut onneksi ottaa esiin.



Kultaranta on 54 hehtaarin kokoinen alue, joka koostuu metsäpuutarhasta, kasvihuoneista, muotopuutarhasta ja laajoista nurmikentistä.




Kukkaistutukset oli tehty väreittäin. Ylimmissä kuvissa kyynelverenpisaraa ja keltaisessa kuvassa daalioita.



Paviljonki, jonka oikealla puolella pilkottaa presidentin kesäasunto, graniitti"linna".




Päärakennukseen johtavat kiviportaat, joita Kekkonen kuulemma juoksi ylös alas kuntoillakseen. Kuva hämää, mutta portaat ovat aikas jyrkät. Pihalle asti opastetuilla kierroksilla ei nykyään saa mennä. Nurmikoillekaan ei ollut luvallista astua...


Puistotie rannassa. Presidentin vene pilkottaa laiturin takaa.


Kaksinkertaisen kuusiaidan sisällä oli varsinainen muotopuutarha. Kuusiaidan keskellä on välitila, jota kutsutaan diplomaattikäytäväksi. Keitä kaikkia lie siellä aikojen saatossa piileskellyt.


Tässä suihkulähteessä on tarvittu vatupassia. Suuri allas valutti vettä aivan tasaisesti joka reunalta.





Presidenttikin näyttää olevan paikalla, koska lippu on salossa.



Minusta puutarhan hienoin kohta oli tämä pylväskäytävä. Joku jossain kirjoitti, että miksi asettaa tavoitteet liian matalalle, kun voi tavoitella mahtavampaakin. Että, jos tämmöinen sitten meidän tontille... Sitä paitsi mieheni, jonka kanssa siis reissussa olin, mittaili katsellaan muotopuutarhaosaa ja totesi, että eikös tämä olisi hienoa eikä sellainen pieni piperrys. Piperryksellä viittasi siis minun huhkimiseeni milloin missäkin puutarhan kolkassa. Kannattaisi varoa puheitaan! Kohta alan suunnitella laajennusta pellon puolelle ja hahmotella muotopuutarhan käytäviä...





Haapa on minun lempipuuni ja nämä pylväshaapakujat olivat upeita. Ihastus haapoihin johtunee siitä, että niitä oli lapsuudenpihallani pitkä rivi. Haapa on kauniin harmaa, siistikuorinen, helisee kauniisti tuulessa, lehdet ovat paksut ja pyöreät ja puun syysväri on aivan huikea! Meidän pihalla ei bytheway kasva nyt yhtään haapaa. Asia pitää korjata.



Hanhet olivat löytäneet tiensä myös näille nurmille. Jätökset polkujen varrella olivat sen mukaisia. Yök.

Kultarannan kukkavalikoimat eivät olleet mitenkään erikoiset. Daalioita, markettoja, verenpisaroita, heliotrooppeja, syysleimuja ja muuta, jotka tunnistin, mutta jo unohdinkin. Punaisia ruusuja oli satoja, mutta ne eivät vielä kukkineet. Kaikki oli kuitenkin näyttävää, koska määrät olivat aina suuria.

Seuraavana päivänä suuntasimme etelämmäs Fiskarsiin. Kävimme muutamassa näyttelyssä ja joimme teet ja söimme herkkuleivokset ulkosalla. Sade pysyi loitolla, mutta harmaata oli



Puhelimesta loppui tallennustilakin, mutta yhden kuvan sain napattua vielä Billnäs Gardenilta, jonne minä kartturina matkaa vielä Fiskarsin jälkeen ohjasin. Puutarhalle päästyämme taivas oli avannut vesihanat ja tutkin kasvivalikoimaa sateenvarjon kanssa. Kangastossujen tilalle olisi pitänyt olla saappaat, totesin siellä vesilillun joukossa hyppiessäni. Tein kuitenkin muutamia kasvihankintoja. Niistä myöhemmin lisää.


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta!

 

Nuppuja täynnä oleva juhannusruusu haluaisi vain pikkaisen auringonvaloa, niin sadat kukat avaisivat terälehtensä.

Puuneuvoksen tekemä keittiö

Eilinen Maalla-lehti yllätti iloisesti. Mieheni tekemä keittiö oli päässyt lehtijuttuun mukaan. Sain ihailla komeaa saareketta jo tekovaiheessa verstaalla :) Verstaan töitä voi kurkata osoitteessa Puuneuvos.fi



Esitelläänpäs nyt meidän omaa eli myöskin Puuneuvoksen tekemää keittiötä, kun se viimeisiä kynnysten maalauksia vaille on valmis.


Keittiön ikkunan edessä kasvoi kaksi valtavaa, vanhaa pihtakuusta, joiden pelkäsimme kaatuvan talon päälle. Puut kaadettiin ja sahattiin laudoiksi. Laudoista mieheni teki keittiön jyhkeän pöydän.Tuoleihin hän otti mallia isoisäni isän tekemästä tuolista.



Keittiön kaapisto sijaitsi remontin aikana neljässä eri kohdassa. Lattia avattiin osissa ja kaapit liikkuivat sen mukaan, missä oli lattiaa päällä käveltäväksi. Lähtökohdassa vanhat kaapit olivat tuolla takakulmassa ja nykyisessä kohdassa oli vessa. Vessan yhteydessä ollut suihku oli lahottanut lattian ja seinähirsiä. Välillä meillä oli peuranmentävä reikä seinässä ja pressuseinä puolessa välissä keittiötä.


Suuri keittiö jaettiin L-mutkalla, johon sain toivomani laatikoston. Tasoa on hyvä käyttää tarjoilupöytänä. Kaapit yltävät kolmeen metriin eli kattoon asti ja päällimmäisenä on korkeat lakilistat. Kaappien mitoituksessa soviteltiin kattiloita ja esimerkiksi mehumaijaa varten on oma hyllynsä tuolla jääkaapin päällä. Sinne ei tarvitse kuin kerran vuodessa kiivetä.

Syvyydeltään yläkaappeihin tarkoitetun, valkoisen ja kaappeihin integroitavan mikron etsiminen otti myöskin oman aikansa.



Vitsailin jossain vaiheessa mariskooli-kokoelmalleni tulevasta vitriinistä ja ajatus jäi ilmeisesti korvan taakse. Lyijylasi-ikkunoilla ja lasihyllyillä sekä vielä valoilla varustettu vitriini on skoolien koti.


Vanhanaikaisia posliinilaatikoita etsimme kauan ja mies ne lopulta löysi sisustusliikkeen nettikaupasta. Ovien ja laatikoiden vetimet ovat myöskin posliinia.



Allaskaapiston seinällä oli kiintokaappeja ja vanha jääkaappi ties miltä vuosikymmeneltä. Ovi johti ennen toiseen eteiseen, nyt sieltä löytyy wc. Leivinuuni oli punatiiltä ja sen rinnalla oli tyypillinen, peltikuorinen puuhella. Se kannettiin ikkunasta ulos ja mieheni muurasi tilalle telineen Högforssin valurautahellalle. Hella oli ostohetkellä yltympäri ruosteessa. Maatalousliikkeestä saa sitruunahappoa, johon upotettuna hella likosi ja simsalapim, ruoste oli poissa. Käsittelin hellan lisäksi patamustalla. Mahtava ruuanlaittoväline, jolla saa keittiöön nopeasti lämpöä kylminä pakkaspäivinä.





Kotimme on täynnä vanhoja yksityiskohtia, joita rakastan. Oranssit hellankoukut putsasin maalista ja maalasin ferrexillä vasta kuukausi sitten. Pieniä asioita kerrallaan, mutta pikkuhiljaa alkaa tulla valmista.


torstai 18. kesäkuuta 2015

Sinivaleunikot

Sorruin Viherpeukaloiden ale-mainokseen ja tilasin kuusi sinivaleunikkoa. (kuva Viherpeukalot) Ostoskorissa oli ensin muutakin ihanaa, mutta maltoin lopulta mieleni. Paketti saapui eilen ja uusi kukkamaa odotti valmiina.

Sinivaleunikko 

Tein saunamökin viereen syntyneen sydänkukkamaan keskellä olevan kiven toisen puolen valmiiksi ja uudet valeunikot pääsivät muhevaan multaan. Kiven päällä vielä muutama vuosi sitten kasvaneet kuusi ja koivu olivat jättäneet kantonsa kiven päälle, enkä saanut niitä revittyä pois. Olkoot siinä sitten, eiköhän ne joskus lahoa. Kylvin kuusenkannon onkaloihin arovuokon siemeniä, joiden esikasvatus ei tänä vuonna tuottanut tulosta. Ehkäpä ne havahtuvat eloon ulko-olosuhteissa. Koivunkannon koloihin laitoin pienen, keltaisen unikon pikkiriikkisiä taimia ja samaisia siemeniä ripottelin vielä kiven päällä olevaan koloon. Kukkamaan oikeaa reunaa kiertämään istutin vielä kaunokaisen taimia ja takakulmaan kesäkukkasekoitusta. Tähän kukkapenkkiin on siis odotettavissa paljon kukkia, toivon, toivon, toivon.

Jotakin suojaavaa perennaa sinivaleunikot istutusohjeen mukaan vielä kaipaisivat. Tämän vuoden kukinnot pitäisi myöskin leikata, jotta talviherkät juuret voimistuisivat. En kyllä millään raaskisi, jos näihin nuppuja tulee! Jos leikkaisi vaikka joka toisen...



Oikealla siis särkyneet sydämet ja vasemmalla uudet sinivaleunikot. Kukkamaa näyttää sydämeltä myös täältä katsottuna!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Jättiperennavinkki

Jos kaipaat valtavaksi kasvavaa, monivuotista kasvia hankaliin kasvupaikkoihin , tässä oiva vinkki. Tämä hurjan kokoinen kasvi on tietääkseni ruttojuuri. Moni on luullut kasvia raparperiksi.


Kesäkuussa kasvi on jo täydessä koossaan.
 

Keväällä kukat nousevat heti lumen sulattua ja ovat todella kirkkaan vihreitä ja huomiotaherättäviä.



Suosittelen!