maanantai 29. huhtikuuta 2013

Peuroja ja kurkia

Kevään merkkeihin kuuluvat meidän maisemassamme kurjet ja peurat. Lienevätkö kurjet pari- ja paikkauskollisia, mutta tänäkin vuonna kenties sama pariskunta saapui pellolle ojan mutkaan.





Peuroja oli tällä kertaa seitsemän. Lauma kulkee pihalla myös talvisin, mutta niin hämärissä, että niiden vierailusta kertovat vain aamulla lumessa näkyvät jäljet. Nyt illat ovat jo niin valoisia, että kahdeksan jälkeen voi hyvinkin nähdä ikkunasta tällaisen näyn.



Ensimmäinen haarapääsky lenteli talon eteläpäädyssä viikko sitten sunnuntaina. Pääskysestä ei päivääkään...

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kyyhkyjä kuistille

Lähdin ostamaan uusia piharuukkuja, mutten löytänyt sopivia. Sain kuitenkin seuraksi kaksi harmaata ja yhden valkoisen kyyhkyn. He tepastelevat nyt kuistimme ikkunan karmeilla. Tässä herra Harmaa.




maanantai 22. huhtikuuta 2013

Ajan patinoimat istutusastiat

Mahtava maanantai! Vanhempani tulivat lapsenvahdin vauhdikkaaseen pestiin ja minä olin lähes koko päivän ulkona. Sunnuntaina meillä oli pihapuiden siistintä- ja ryteikköjen raivaustalkoot appivanhempieni kanssa ja tälle päivälle jäi kaiken kaadetun poiskuljetus. Opin tänään, että jos peräkärryllä varustetulla mönkijällä peruutus menee piruettien piirtelyksi, kannattaa valita ajoreitit johtamaan ainoastaan eteenpäin. Olin siis toista kertaa elämässäni mönkijän kuljettajana ja myönnän ylpeänä minun vieneen mönkijää eikä mönkijän minua.

Risut ja rungot vein pihapiirin laitamille, josta pilkottaa ikävästi maaseudun historia. Oletteko tienneet, että julkiset kaatopaikat ovat aika uusi keksintö? On kuulemma ollut tapana haudata omat turhat tavarat jonnekin sopivaksi katsottuun kohtaan. Pidän penkomisesta, joten kiusaus oli aivan liian suuri, kun näin kivien raosta pilkottavan vanhan sinkkiämpärin. Saapas nousi reippaasti tiheästi pusikoituneeseen rinteeseen ja silmiin osui toinenkin ämpärin reuna. Ja revin käsin irti yhden isohkon puun, joka oli kasvanut suuren, kahvallisen astian sisälle. Kyseinen tynnyriastia nyt vain oli saatava sieltä kivikosta pois... Jos puhutaan onnenkyyneleistä, voidaan kai sanoa myös onnenhiki. Tuskanhiki ainakin on tämän päivän savotalle väärä kuvaustapa.


Pohjaan on ajan myötä tullut sopivasti reikiä, jotta näihin voi istuttaa jotakin reunan yli rönsyilevää ja hempeää.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Taimihylly

Päätin tänä vuonna etten laita yhtään siementä kasvamaan. Pihalla on vielä niin paljon risukkoja ja muita suuria linjoja siivottavana, että on nopeampaa ostaa puutarhalta valmiita kesäkukkia, kuin toivoa saavansa itse kasvatettua loisteliaita amppelilobelioita. Nooo, päätös on jo pyörretty. Naapurikartanon innoittama (heillä on joka vuosi ollut sisääntulotien pylväiden päässä betoniruukuissa upeasti ryöppyävää krassia) hankin pussillisen Isoköynnöskrassia. Krassin laitan kasvamaan ulko-ovien edessä oleviin kolmeen betoniruukkuun, joissa on koivunoksista tehdyt, suipot köynnöstuet.



Kuistimme olisi loistava taimien kasvatushuone valoisuutensa vuoksi, mutta yölämpötilat hiipivät edelleen lähelle nollaa. Järjestin siis jälleen kerran eteisen huonekaluja uuteen järjestykseen ja nostin isoisäni isän tekemän pöydän päälle seinähyllyn, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Ja nyt tuossa hyllyssä olisi tilaa muutamalle muullekin siemenruukulle...jos ihan vähän vaan jotain yrttiä vaikka. Puhelin taas on äidinäitini ja muistan vieläkin sen helisevän ja koko taloon kuuluneen soittoäänen. Taulu on äitini maalaama.



Krassi yllätti minut todella nopealla kasvuunlähdöllään. Kahden päivän liotuksen jälkeen, multaan päästyään ensimmäinen siemen kurkisti mullan alta. Ja nyt neljä päivää siitä, alkaa hyllyvälin korkeus loppua kesken. Lämpene ilma nopeasti, lämpene! Kukkaseni haluavat ulos!


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Valkosuklaakakku



Viime sunnuntaina kestittiin juhlavieraita ja tein valkosuklaakakun. Leipuri kehuu nyt itseään, mutta oli mielestäni vallan hyvää... Pidän itse enemmän vaaleista kakuista kuin tummista, helposti liian makeista kakuista.

Kakku rakennettiin kahdesta pellillisestä kääretorttupohjaa, jotka kummatkin laitettiin puoliksi. Sain siis neljä kerrosta. Kerrosten väliin laitoin banaaninsiivuja ja itsetehtyä omenahilloa. Kakun kostukkeena käytin maitoa. Kun kerrokset oli kasattu kaadoin mausteeksi päälle sulaa valkosuklaata johon oli sekoitettu kermaa.

Kakun kuorrutus on muunnelma jälkiruokavaahdosta, jota kokeilin pääsiäisen aikaan.

3 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata
½ tl pikakahvia
1½ rkl sokeria

Sekoita kerma, sokeri ja pikakahvi ja kiehauta seos kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Jäähdytä seosta vähintään neljä tuntia jääkaapissa. Vaahdota.
(muunnelma Yhteishyvän 4/2013 ohjeesta Mokka-valkosuklaamousse)

 Levitin vaahdon kakun päälle ja tein sokerimassasta kukkasen koristeeksi. Ja hiukan sokeripalloja viimeistelyksi. Kahvi ja valkosuklaa sopivat yhteen, suosittelen :)



keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Ämpäriperunoita

Tänään otin itämään juhannuksen uudet perunat. Perunat laitetaan ilmavaan astiaan valoisaan ja lämpimään paikkaan. Asettelin perunat siten, että itujen alut ovat suurimmilta osin ylös päin. Lajikkeina ovat Van Gogh ja Nicola. Talviperunoita kummatkin, mutta koitetaan näillä. Isommat ja multaisemmat ovat Nicolaa. Sitten odotellaan kasvaako näihin innokkaita ituja... Ensimmäinen kerta, kun koitan kasvattaa ämpäriperunoita.