Taimihylly

Päätin tänä vuonna etten laita yhtään siementä kasvamaan. Pihalla on vielä niin paljon risukkoja ja muita suuria linjoja siivottavana, että on nopeampaa ostaa puutarhalta valmiita kesäkukkia, kuin toivoa saavansa itse kasvatettua loisteliaita amppelilobelioita. Nooo, päätös on jo pyörretty. Naapurikartanon innoittama (heillä on joka vuosi ollut sisääntulotien pylväiden päässä betoniruukuissa upeasti ryöppyävää krassia) hankin pussillisen Isoköynnöskrassia. Krassin laitan kasvamaan ulko-ovien edessä oleviin kolmeen betoniruukkuun, joissa on koivunoksista tehdyt, suipot köynnöstuet.

Kuistimme olisi loistava taimien kasvatushuone valoisuutensa vuoksi, mutta yölämpötilat hiipivät edelleen lähelle nollaa. Järjestin siis jälleen kerran eteisen huonekaluja uuteen järjestykseen ja nostin isoisäni isän tekemän pöydän päälle seinähyllyn, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Ja nyt tuossa hyllyssä olisi tilaa muutamalle muullekin siemenruukulle...jos ihan vähän vaan jotain yrttiä vaikka. Puhelin taas on äidinäitini ja muistan vieläkin sen helisevän ja koko taloon kuuluneen soittoäänen. Taulu on äitini maalaama.

Krassi yllätti minut todella nopealla kasvuunlähdöllään. Kahden päivän liotuksen jälkeen, multaan päästyään ensimmäinen siemen kurkisti mullan alta. Ja nyt neljä päivää siitä, alkaa hyllyvälin korkeus loppua kesken. Lämpene ilma nopeasti, lämpene! Kukkaseni haluavat ulos!