Ajatus laukkasi samantien uuden kukkamaan perustamiseen. Jos teen tähän tällaisen kaaren, saan penkin jatkumaan lammen rantaan ja voin laittaa sinne iriksiä, joista aivan hirmuisesti tykkään.
Pääkasvit tuli tilattua ja posti toi hassun mallisia laatikoita. Tytärkin alkaa jo oppia, koska kurkatessaan pahvilaatikon ilmareiästä, hän tokaisi, että näyttää ihan tuijalta. Ja sitähän se oli.
Laatikossa oli myös iriksiä, kuunliljoja ja puuliljoja. Toinen laatikko piti sisällään magnolian ja taaskin kaupanpäällisinä puuliljoja.
Kiikutimme mullat ja tykötarpeet saunan nurkalle ja aloimme hahmotella kukkapenkin reunoja. Ja nyt täytyy kiittää sadetta! Ensimmäiset lapion iskut kimmahtivat savisesta pinnasta takaisin ja kun vihdoin sain palan irti, ei tarvinnut miettiä mitä maalajia tässä kohtaa on. Aivan pelkkää savea. Kaivuri vielä varmuuden vuoksi tasoitteli ja junttasi rinnettä siistiksi. Sade oli pitänyt pinnan sen verran pehmeä, että sain maata kaivettua. Lapset viihtyivät saven parissa hienosti ja tekivät kivoja savieläimiä... Minä taas manasin mielessäni huonoa tuuriani.
Puhdasta savea.
Innolla uuteen projektiin! Tähän tulee kukkamaa.
Möyhensin väkisin penkin muodon saven joukkoon ja keksin jättää keskellä polun, joka hieman vähentäisi kaivuu-urakkaani. Polku ei katekankaita kaipaisi, sen verran on jämäkkä pohja. Lapsityövoima kantoi polulle hiekkapeitteen.
Ajattelin sekoittavani maahan säkkimultaa, mutta totesin lopulta, että savi on kaivettava pois. Tekeillä on siis saviastia, jota olen täyttänyt uudella mullalla osissa. Kasvit on saatava maahan ja takaosan kaivuu jatkuu huomenna, jos sää sallii.
Magnolian istutin rohkeasti rannan lähelle. Olisi hienoa nähdä puun kukkien heijastuvan vedestä. Paikka on lämmin ja kolmelta suunnalta suojainen. Neljänneltä puolelta viiltääkin sitten sellaiset peltoviimat, että puista tuppaa katkeilemaan oksia. Katsotaan miten ihanaisen käy. Tuo hirveä, vihreä verkko oli pakko laittaa ympärille, jotta peurat eivät sitä heti syö. Ruma, mutta minkäs teet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti