Kaivuri pörisi viime viikolla jälleen pihaan. Tonttimme läpi kulkeva tie jakaa alueen sopivasti verstaan ja talon puoleen. Talon puolen viimeinen pöheikköalue saisi nyt lähteä ja muuttua vadelma-leppä-seljapusikosta nurmikoksi. Nurmikkoaluetta pellon puolelta rajaavaa ojaa oli myös tarkoitus ruopata ja toista päätä leventää pieneksi lammeksi. Operaation jälkeen piha rajautuisi pohjoisessa tiehen, idässä kuivurin rinteeseen, etelässä pelto-ojaan ja lännessä pihahalliin ja peltoon. Siisti paketti siis :)
Aloitimme keväturakan maaliskuun kuulaana aamuna rannan perkauksella. Mieheni katkoi puut raivurilla ja minä lastasin tooodella monta kuormaa risukkoa peräkärryillä pois kuljetettavaksi. Vesi oli vielä jäässä, joten oksia oli aamusella turvallista kerätä jään päältä.
Näkymä pellolta ensimmäisten kuusien kaadon jälkeen.
Iltapäivällä näytti tältä. Meille oli syntynyt ranta! Ja minulla oli hirveä hiki.......
Päätimme, että kaivuri tulisi keväämmällä puhdistamaan kannot pois ja samalla ruoppaamaan leväisen ojan siistiksi.
Kevät tuli hitaasti ja projekti laajeni. Merkin kohdalla tulisi olemaan uusi vesiraja ja meillä olisi pihalampi :)
Vasemmalla näkyy tie ja edessä rytöpusikkopöheikkökivikko, joka olisi tarkoitus muuntaa nurmikoksi. Nappasin tämän kuvan huhtikuun alussa aamuseitsemältä, kun odotin jäätävässä viimassa lasten kanssa rekan tuovan tasoitushiekkaa nurmea varten. Ja tulihan se rekka sieltä. Pikkumiestä hiukan jännäsi, miten kippaus sujuu :)
Kaivuri saapui seuraavana päivänä. Maata vietiin rannasta traktorikärrykaupalla ja kannot rapsahtelivat siististi pois. Valtavia kiviä siiryi kiviaidan jatkoksi. Mutta sitten tuli tämän mahtivekottimen raja vastaan. Valtava maakivi, joka ei liikkunut mihinkään. Ja juuri keskellä pihalammen paikkaa. Ehdotin kiven jättämistä saareksi ja sain kuulla, että on kyllä aika kivistä tämä maa. Iltakin jo painoi päälle.
Kuvassa tämän urakan ihanin kohta :) Kaivuri nostaa kauhakaupalla vettä murikan päälle pestäkseen soran ja saven pois, ihana kaivurimies! Juu tiedän, taidan olla jonkin verran kaheli:)
Hiippailin myöhemmin pihalla ja hypin tasajalkaa toisen esille tulleen jättikiven päällä. Voisikohan olla...
Seuraava päivä teki pihastamme mutaliejua. Kaivurinkin täytyi pitää vapaapäivä. Oja oli saanut uuden muodon ja hiekkakasat odottivat levitystä. Me pihan ihmettelijät olimme aivan järkyttävässä mudassa! Liukasta, märkää, tarttuvaa mutaa ja kaksi alle kouluikäistä lasta on yhtäkuin kuravaatteet ulko- ja sisäpuolelta pesukonekelvottomassa kunnossa. Jätin vaatteet, mukaanlukien sukat, joita suojanneet saappaat jäivät askeleen jälkeen upottavassa mudassa. ulos sateeseen likoamaan.
Aurinko palasi seuraavana päivänä ja vastaus olettamukseen - Olihan se! kysyin varovasti, että jos en saanutkaan pihalampea, niin voisikohan tämä olla kalliota. Niin, että tästä kaivettaisiin lisää? Mihin tämä maa laitetaan? Niiiiin, silmäripsien räpsyttelyä, eikös tuossa mäntyjen juuressa ole hiukan kuoppaa, jos vaikka siihen saisi nosteltua maata? Ja kaivurimies kaivoi. Ei tullut lampea, mutta rantakallio tuli. Aivan ihanaa!
Ja nyt tarvitaan todella paljon kosteikkokasveja, kivikkokasveja, ehkä joku köynnös kivelle kiipeämään. Tilasin jo aiemmin keväällä kurjenmiekkoja, liljoja, kuunliljoja ja muutaman tuijan ulkosaunan kulmalle ja rannan jyrkimmille kohdille, mutta tämä menee nyt ihan uusiin sfääreihin. Harmi :)
Vintin päätyikkunasta näkymä näyttää tältä.
