Talon ja pellon välinen korkeusero on aikoinaan pengerretty isoilla kivillä. Aluksi tiheikön läpi maisemaa tutkittuani luulin kivien olevan vanhoja kivijalkalohkareita, mutta suurin osa onkin luonnonkiviä. Meidän ruohonleikkurissamme taitaa toimia vain isoin vaihde sekä täysi kaasu ja ratissakin on jotain häikkää pienten mutkien ajamisen suhteen, joten nurmikon reuna-alueet ovat niittykunnossa... Saattaa kuljettajallakin olla osuutta asiaan.
Kyllästyin katsomaan nokkosten ja pujojen huojuntaa kolmen metrin päässä ulko-ovesta ja hain lapion. Tai siis tietysti ensin kameran...
Suunnittelin muotoa oranssin köyden avulla. Eihän tuolta pusikosta mikään muu olisi näkynytkään!
Oikealla näkyy pyöreä ruusupenkki, jolle koitin tehdä sopivan kaaren pariksi.
Kolmen päivän puutarhahetkien kaivuutyö ja kaksi peräkärryllistä nurmikkoa ja muuta paikalla kasvanutta myöhemmin maisema näytti tältä.
Puhdas, musta multa on niin kutsuvaa! Nurmikon alla oleva maakerros on varsin muhevaa ja lisäsin joukkoon vielä uutta pussimultaa.
Jätin kivien koloon kasvaneen heinätupsun ystäväksi metsämansikkaa. Luonnonkasvit ovat yhtä arvokkaita kuin ostoperennat ja kasvavat varmasti itselleen sopivassa paikassa.
Askelmitalla mitattuna uuden kukkamaan pituus on kymmenen metriä. Tein taimihankintoja jo viime viikolla ja nyt ne pääsivät uuteen kotiinsa.
Ostettuja, valkoisia iiriksiä ja vaaleanpunaisia kurjenmiekkoja omasta kukkapenkistä siirretyn sinisen iiriksen kumppaneiksi suurimman kiven viereen,
Vaaleansinisiä ja valkoisia sammalleimuja kivien koloihin,
äidin kukkapenkin perkuusta parikymmensenttinen keijuangervo,
Rauman lomalta Vuorelan puutarhalta tähkäesikko,
ja seuraneideksi palloesikko (jonka jaoin kesken kasvukauden, hyi minua) sekä kymmenittäin, taas vanhempieni pihalta, marjakuusen alle piiloutuneita keltaisia kevätesikoita.
Ja helmenä tähän kukkapenkkiin tuli alppipiikkiputkia. Toivottavasti nämä perhostenhoukuttelijat viihtyvät meillä! Tyhjää multatilaa jäi vielä vaikka kuinka ja jollen syksymmällä löydä mitään ihanuuksia, voin koko talven suunnitella seuraavan kesän hankintoja.
Todellakin houkuttelevan näköinen! Minulla sama juttu uuden istutusalueen/kukkapenkin kanssa - jotain vielä puuttuu mutta se täydentyy hiljalleen, tänään juuri äsken ennen sadetta siirtelin pisamakelloja. Yksivuotisia olen laittanut joihinkin koloihin ja ensi kesä näyttää, käytänkö sellaisia jatkossakin vai löytyykö mieleisiä perennoja.
VastaaPoista