Yövyimme Naantalin kylpylässä, jonka pihalla oli hulppean kokoiset kukkaruukut. Keskellä kasvaa siis pieni puu ja reunoilla on pensaita.
Naantalissa toivoin pääseväni Kultarantaan järjestettävälle puutarhakierrokselle. Tunnin kestävään, opastettuun kierrokseen lähti bussikyyti kylpylän oven edestä. Taivaalla vaelsi raskaita sadepilviä ja tuuli oli navakkaa, mutta sateenvarjoja ei tarvinnut onneksi ottaa esiin.
Kultaranta on 54 hehtaarin kokoinen alue, joka koostuu metsäpuutarhasta, kasvihuoneista, muotopuutarhasta ja laajoista nurmikentistä.
Kukkaistutukset oli tehty väreittäin. Ylimmissä kuvissa kyynelverenpisaraa ja keltaisessa kuvassa daalioita.
Paviljonki, jonka oikealla puolella pilkottaa presidentin kesäasunto, graniitti"linna".
Päärakennukseen johtavat kiviportaat, joita Kekkonen kuulemma juoksi ylös alas kuntoillakseen. Kuva hämää, mutta portaat ovat aikas jyrkät. Pihalle asti opastetuilla kierroksilla ei nykyään saa mennä. Nurmikoillekaan ei ollut luvallista astua...
Puistotie rannassa. Presidentin vene pilkottaa laiturin takaa.
Kaksinkertaisen kuusiaidan sisällä oli varsinainen muotopuutarha. Kuusiaidan keskellä on välitila, jota kutsutaan diplomaattikäytäväksi. Keitä kaikkia lie siellä aikojen saatossa piileskellyt.
Tässä suihkulähteessä on tarvittu vatupassia. Suuri allas valutti vettä aivan tasaisesti joka reunalta.
Presidenttikin näyttää olevan paikalla, koska lippu on salossa.
Minusta puutarhan hienoin kohta oli tämä pylväskäytävä. Joku jossain kirjoitti, että miksi asettaa tavoitteet liian matalalle, kun voi tavoitella mahtavampaakin. Että, jos tämmöinen sitten meidän tontille... Sitä paitsi mieheni, jonka kanssa siis reissussa olin, mittaili katsellaan muotopuutarhaosaa ja totesi, että eikös tämä olisi hienoa eikä sellainen pieni piperrys. Piperryksellä viittasi siis minun huhkimiseeni milloin missäkin puutarhan kolkassa. Kannattaisi varoa puheitaan! Kohta alan suunnitella laajennusta pellon puolelle ja hahmotella muotopuutarhan käytäviä...
Haapa on minun lempipuuni ja nämä pylväshaapakujat olivat upeita. Ihastus haapoihin johtunee siitä, että niitä oli lapsuudenpihallani pitkä rivi. Haapa on kauniin harmaa, siistikuorinen, helisee kauniisti tuulessa, lehdet ovat paksut ja pyöreät ja puun syysväri on aivan huikea! Meidän pihalla ei bytheway kasva nyt yhtään haapaa. Asia pitää korjata.
Hanhet olivat löytäneet tiensä myös näille nurmille. Jätökset polkujen varrella olivat sen mukaisia. Yök.
Kultarannan kukkavalikoimat eivät olleet mitenkään erikoiset. Daalioita, markettoja, verenpisaroita, heliotrooppeja, syysleimuja ja muuta, jotka tunnistin, mutta jo unohdinkin. Punaisia ruusuja oli satoja, mutta ne eivät vielä kukkineet. Kaikki oli kuitenkin näyttävää, koska määrät olivat aina suuria.
Seuraavana päivänä suuntasimme etelämmäs Fiskarsiin. Kävimme muutamassa näyttelyssä ja joimme teet ja söimme herkkuleivokset ulkosalla. Sade pysyi loitolla, mutta harmaata oli
Puhelimesta loppui tallennustilakin, mutta yhden kuvan sain napattua vielä Billnäs Gardenilta, jonne minä kartturina matkaa vielä Fiskarsin jälkeen ohjasin. Puutarhalle päästyämme taivas oli avannut vesihanat ja tutkin kasvivalikoimaa sateenvarjon kanssa. Kangastossujen tilalle olisi pitänyt olla saappaat, totesin siellä vesilillun joukossa hyppiessäni. Tein kuitenkin muutamia kasvihankintoja. Niistä myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti